Torstaina, 22.4.2021
Pihakausi on sitten käynnistynyt. Viime viikonloppuna oli niin kertakaikkisen lämmintä ja aurinkoista, että oli aivan mahtavaa päästä ulos kuopsuttelemaan. Ensimmäisenä siistittiin terassi ja laitettiin keinuun katos ja pehmusteet, että pääsee nautiskelemaan. Lumilänttejä oli vielä siellä täällä, mutta sulapaikoista sain siistittyä perennapenkkejä ja nurmikkoakin rapsuteltua. Kaikenlaista roskaa löytyi lumen alta, kuten ulkotulien metallisia kuoria, naapurien ampumien uudenvuodenrakettien keppejä ja talipallojen verkkoja.
Löytyipä myös erikokoisia mustan jätesäkin riekaleita. Säkki oli jäänyt minun syyssiivoiltani takapihalle lojumaan, ja myrskytuuli oli heittänyt sen pihavajalle menevälle polulle. Isäntä kun avasi lumilingolla kulkuväylää paksuun hankeen, niin jätesäkki takertui lumen alta lingon koneistoon. Sehän ei sieltä lähtenyt kuin pala kerrallaan repimällä ja puukon kanssa leikkaamalla. Irrotuksessa käytetty keittiön paras Fiskarsin iso veitsikin löytyi sitten takapihalta, terä ja kahva irronneina. Niin ratkesi myös erään kadonneen keittiöveitsen salaisuus.
Silmä tarkkana olen tutkaillut, nouseeko ruskeanmustista perennapenkeistä jotain vihreää. Joitakin krookuksia ja tulppaanin alkuja on näkyvissä. Sinivuokot avaavat kukkiaan tontin rajalla. Perennoista leimujen ja kallionauhuksen alkuja löytyi. Köynnöspinaatin punaiset alut ovat myös niitä ensimmäisiä nousijoita. Ilokseni huomasin sisareltani saadun jouluruusun tehneen kukkasen. Se on ollut jo muutaman vuoden paikallaan, muttei koskaan kukkinut.
